tiistai 14. maaliskuuta 2017

Pohdintaa hampusta!

Viime vuonna multa kuoli monta marsua niin nuoria kuin vanhempia ja luulen et yhdistävä tekijä on hamppu. Osan lähetin avattavaks, jotta syy selviäisi ja osan kuolin syy on totta tosiaan ollut hamppu ja kun olen enemmän marsuja harrastaville puhunut siitä millaisia ruumiit on ollut niin se tukee mun teoriaa siitä, että suurin osa on kuollut hamppukuivikkeeseen. Eilen minuun otti yhteyttä nuori tyttö, joka kysyi miltä marsuni, joka oli kuollut hamppuun oli vaikuttanut, kun löysin sen ja arveli, että kaverinsa/tuttavansa marsu on kuollut hamppuun myös. Mitä enemmän tyttö minulle oireita sanoi sitä varmempi olin asiasta, että hamppu on aiheuttanut marsulle suolitukoksen. Marsuni ruumis on kuin kaasupallo ja tästä voi päätellä, että kuolema on ollut tuskallinen marsulle. Marsun suolessa massa ei ole päässyt liikkumaan ja kostuessaan hamppu turpoaa erilailla kuin puumassa. Verta saattaa tulla suolesta, kun suoli on rikkoutunut tai tulehtunut.
Reklamaatiota on tehty valmistajalle, mutta heitä ei tunnu kiinnostavan tämä asia pätkän vertaa. Jos joku minulta kysyy mitä mieltä olen siitä sanon kyllä aivan varmasti suoran mielipiteeni mokomasta aineesta. En usko, että marsu osaa päätellä syönkö tätä pohjamateriaalia vai en.
Älkää ihmiset käyttäkö hamppua marsujen alla liian paljon kuullut ja kokenut, että se on vienyt marsujen henkiä. Kaneilla myös olisin varovainen.

perjantai 20. tammikuuta 2017

kierrätys kunniaan marsuilussa!

Tuossa kun firmani lopettaa heräsi kysymys mitä tehdä muovisille hintalappu härpäkkeille heittääkö vaan menee vai mitä ihmettä niistä keksisi. Ovat tulleet meille Anttilan konkurssista ja tuumasin, että hei näihin vois laittaa nimet ja sen marsujen puluboksin kiinni niihin vihreisiin lärpäkkeihin. Noi jämähtää kivasti eikä karkaa kun avaat sen vihreän lärpättimen. Minulle hyöty et tiiän missä mikäkin jopa 8 elukasta on ja hyöty myös jollekin joka vie marsuni pöydälle sovitusti tietää mihin boksiin sen laittaa. Yksi iso hyöty tietysti on se, että jos marsulle sattuu joku hätä esim. näyttelyssä niin voi kysyä marsun nimellä tietääkö joku kenen se on. Tässä on kyllä kaikkea kierrätysjuttuu kehitellyt marsuille niistä vois ehkä laittaa tännekin jotain niin muut saa vinkkejä.

Pricillan terveiset alusta kokeilusta.

Moi mä oon Pricilla! Mä olen rodultani teddy ja ikää mulla taitaa olla jotain 3,5vuotta, koska Suomen Nordic oli vuonna 2013 syksyllä ja olin silloin ihan pikkuinen, kun mamma mut sieltä itselleen valitsi tai jos kerron totuuden mä katsoin sitä mun isoilla silmillä ja lumosin ja se ei voinut unohtaa mua sen jälkeen. Joku saattaa muistaa mun ekan elinvuoden ongelman et nostin painoa ja laskin sen alas yhtäkkiä ja nostin takaisin, mutta tuo on nyt historiaan kohdallani. Nyt mun massukarvat on lähtenyt kävelemään ja kyllä aina välillä ennenkin ja ne kasvaa takasin ku mamma vaihtaa mulle puhtaan pohjan. alla on lista mitä kuivikkeita mamma on mulla koittanut.

Peruspuru: ilkeä jää mun karkeaan turkkiin ja on liian märkä allani. Hylky (äiskä mietti et vois toimia jos vaihtoväli olis muutama päivä, mutta siitä olis kauhean kiva jos ei tarvis joka päivä vaihtaa pohjaa, jotta karvat pysyis)

Mörttiröpö: liian karkea ja tuhoo vatsaturkin. Hylky
 

Pelletti +mörttiröpö/puru: liian karkea ja turkki veks. Hylky

Toalätt paperipelletti: karkea ja poltti mum turkin vatsasta ja mun silloisen kamun tassut kirkuvan punaiseks, joten sillekin hylky.

Hamppu: kamala haisi ja vei turkin sekä marsulta että kissalta. Kissalla lähti myös jaloista karvat. Plus äitini on kuullut huonoista kokemuksista eikä tahtonut enempää kokeilla ku kerran meitin alla. (ymmärrettävä syy)

Nyt kokeilussa  super pahna (olkijauho) niin nyt pysy turkki sen aikaa ku sitä oli alla ja kun olin kipeä niin äiti laitto alle pyyhkeet ja hupsista turkki lähti vatsasta kävelee.

Mä tiiän et oon pieni, mutta mä oon myös sitkee mimmi. Ongelmia ollut, mutta onneks mun mamma yrittää parhaansa mun kanssa ja se on tollanen sisupussi vaikka välillä se itkee, ku pelkää niin paljon meidän puolesta kuten 2. joulupäivänä, mutta mulle se se merkkaa sitä et se rakastaa meitä kaikkia tosi paljon. Äiskä sano mulle et se menee vaikka läpi ton betoniseinän et saa mulle hyvät oltavat. Musta välillä tuntuu et meillä on parempi olla kuin äiskällä.

Vasen otettu 29.12. ja oikea 10.1.

maanantai 16. tammikuuta 2017

Meidän porukan kuulumisia

Takana on Pinan talvinäyttely ja samalla oli Smyn näyttely, mutta meiltä ei ollut ketään kun en jaksanut laittaa ja tulin junalla pois niin en jaksanut ilmoittaa ketään sinne. Olin sitten buffassa ja purkamisessa apuna. Eka näyttely jossa olen vastuuhenkilönä ja mukavasti päivä kyllä soljui eteenpäin. Olis se kai huonomminkin voinut mennä.

Edellisen yön olin valvonut ja nesteyttänyt Malloweenia jonka piti lähte ystäväni luokse, mutta ei sitten lähtenyt kun oli niin kuivunut, että ei tiennyt mitä olisi tapahtunut kun olisi stressannut matkasta. Noh tällä hetkellä jätkä voi hyvin ja syö ja juo itse ja kipittelee pitkin lattiaa ja vaikuttaa  tyypiltä "ettei mulla mitään oo koskaan ollutkaan".  EIkä tällä hetkellä harmaita haisua miksi kuivahti. Vesipullossa on saattanut olla tukos tietty. Mä pesen kyllä aina kuulat ja kuuntelen et ne liikkuu, mutta Classicin pulloissa on kaksi kuulaa niin jos toinen on jämähtänyt sitten. Kaikki pullot on nyt hangattu ja jyyssätty kunnolla. Toivon ettei muusta ollut kyse.

Pricilla kuivahti toisena joulupäivänä ja oletettavasti syynä on Pricillan silloin häkkikaveri pikkuinen Bude tyttönen joka kiusaa kaikkia muita paitsi äitiään selvästi. Bude ei ole mikään iso kokoinen ainakaan vielä, mutta selvästi omaa tahtoa löytyy vekarasta sen verran ettei sille ihan kuka tahansa käy kaveriksi. Pricilla oli aivan liian alistuva ja kiltti hänen kaverikseen. Buden sisko Routamaa muutti Vipersin kanssa asumaan, lihoamaan ja kasvamaan. Siskonsa terrorisoima Routamaa on jäämässä hyvin pieneksi. Hyvin se on saanut vauhtia nyt kasvuunsa kun on ollut Vipersin kanssa ja toivottavasti meno jatkuu. Siksi mun teddytytteleitä ei ole nähty näyttelyssä, koska ne on toosi kääpiöitä.

Rakas pallero Bassohärpäke on selvästi alkanut tummumaan väriltään naamasta varsinkin tummuus näkyy ja ne hajasijoitetut tummat karvat alkaa näkymään valkoisen joukosta yhtä selkeämmin. Nätti ja hyvä käytöksinen poika. Se ja JuTi on kasvanut vauhdilla. Rakettiranne jatkaa tasaista kasvuaan. Samoin Wynne alias Timppa on venynyt hyvin ja nykyinen kaveri ei kai pure sen turkkia kun näyttäis vähän pidemmältä. Katsotaan josko siitä tulis vielä pitkätukkahippi. Ihanan paksu turkki sillä on ja pää on söpön pyöreä.

Mutta katsotaan jos päästäis Nurmijärven näyttelyyn osallistumaan.

torstai 22. joulukuuta 2016

Octanitrocubana eli Rakettiranne

Tässä on yksi haaveistani marsumaailmassa. Pitkään tahtonut blacktania itselleni sopivaa ei vain ole tullut  vastaan. Nyt sellainen tuli Carolina Clayhillsin ilmoituksessa vastaan. En oikein aluksi tiennyt onko tässä oikeasti mitään järkeä ja olin jo hieman luovuttanut marsujen menetyksen takia intoa harrastukseen, mutta poika tarvitsi kotia, yksi haaveeni toteutuisi ja saisin varmaan jotain uutta lisäpotkua pojasta marsuiluharrastukseen. Hänen virallinen nimi on Octanitrocubana, mutta hyvä ystäväni Timo Ruokolan kanssa juttelimme orimattilaisessa ravintolassa ja sanoin, että nimeksi pitää tulla joku joka liittyy bassoon tai basisteihin ja Timo ehdotti minulle bändinsä Raaka-aineen basistia Jussia ja tuumasin, että Jussi mulla on ollut jo, joten ei, mutta sitten Timo keksi nimen, jolla hän kutsuu Jussia eli Rakettiranne. Rakettiranne on luonteeltaan hyvin räjähtävä persoona ja liukas kun saippua käänteissään. Poika on kehittynyt hyvin ja toivottavasti hänestä tulee vielä hyvä PET-marsu minulle.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Meilllä kävi vahinko...


Oltiin tuossa joulukuun alussa marsujen kanssa tuolla Turun Länsikeskuksen Faunatar liikkeessä edustamassa marsuja ja näyttelyttämässä klaaniamme pet-näyttelyssä. Kävin siellä sit katsomassa millaisia marsuja siellä on ja tarkoitus ei ollut hankkia yhtään marsua sieltä mukaan. Kun menin sinne katsomaan ihana valko/suklaa kaveri seisoi tassut lasia vasten ja katsoi minuun. Sanoin sille vai ei minulla sinulle tilaa ole (vaikka onhan minulla kun porukkaan on tippunut tänä vuonna) ja se ei lähtenyt karkuun kuten tavallisesti marsut lähtee lasilta ja sanoin että olet sie kyllä ihana härpäkemarsu ja poika edelleen katsoi minuun ja hautasin ajatuksen sen hankkimisesta itselleni. Koko päivän pojan kuva pyöri mielessäni ja sanoin itselleni, että ehkä tää on joku merkki jostain. Siinä tuli muutama teini-ikäinen tyttö ja juttelimme marsuista ja menimme heidänkin kanssaan katsomaan tätä sydämeni sulattajaa ja lähdin ennen kuin tytöt pois siitä ja tytöt tuli hetken perästä perääni ja sanoi, että siellä se ruskea/valkoinen marsu alkoi huutaa ku lähdin. Kävelin myyjien luokse ja kyselin poikien hintaa ja kävin sylittämässä näitä. Härpäke oli jo innoissaan juoksemassa mun paidan hihaan. Härpäkkeen kaverina oli amerikan crest black, josta olen jo pitkään haaveillut, että sellaisen saisin ja ei sen tarvisi olla mikään proo vaan sellainen oma persoona otus ja tämä pieni musta pallo, jolla on ihan kohtuullinen crest ja muutama valkoinen karvakuonon päässä oli se joka sulatti mut lopullisesti. Mutta olen sitä mieltä, että Härpäke valitsi minut enkä minä Härpäkettä. Joskus vain näin käy.
Mielessäni kävi ajatus siitä, että kun olen menettänyt niin monta tänä vuonna, että kaikkien näiden sielut ovat tässä marsussa ja se tahtoo siksi mun luokse. En ole lainkaan mikään taikauskoinen tms., mutta tämä vaan tuntui niin hassulta. Sanoin härpäkkeelle, että se tulee olemaan jokaisessa näyttelyssä minne ikinä menen ja esittelytilanteissa mukana.



 Näyttelyssä valittiin söpöinmarsu yleisöäänestyksellä meidän Gusty voitti sen, jotenkin tämä tuntui hassulta omasta mielessä. Onhan Gusty söpö, mutta oli siellä paljon söpömpiäkin otuksia kun tuo minun Gusty, mutta Gusty osaa hyvin kyllä vetää luokseen ihmiset sen mantelisilmillä ja rauhallisella luonteella.


perjantai 4. marraskuuta 2016

Meille saapui pitkis



Heippa! 
Mä oon viralliselta nimeltä Flying Emanuel Wynne. Mä en ymmärrä tuosta näyttelypölinästä mitään, mutta äiskä ja ehkä muut marsut varmaan kertoo mitä tuo tarkoittaa. Äiskä ei oo viel kehittäny lopullista kutsuma nimee, mutta kutsuu mua Timpaks. Mutta äiskä kerto mulle, että mun kasvattaja Annukka tykkää siitä, että sen kasvattien nimien takana on joku tarina, niin aattelin tiivistää tuon kuka tuo Emanuel Wynne oikeen oli.
Wynne on keksinyt merirosvolipun. Hän oli ranskalainen merirosvo. HURJAA! Kirjallinen lähde kertoo, että Wynne oli tiettävästi eka, joka veti mastoon vuonna 1700 merirosvolipun ku se oli kohdannu jonkun enkkulaivan jossain Afrikan rannikolla. Vähiten tuhoo saatiin sillä aikaseksi et kiskottiin lippu mastoon ja säikäytettiin tyypit. Wynnen lipussa oli kallo ja ristikkäiset luut ja myös tiimalasi joka kerto uhreille et aikansa on päättymässä. Ilman tuota tiimalasi lippu on nykyään yksi yleisimmistä merirosvolipuista. Aika huisi tarina. Eikös?